Holari pohdintoja

Hole in one, holari tai miksi sitä ikinä haluaakaan kutsua tarkoittaa väylän pelaamista yhdellä heitolla. Hole in one termiä käytetään myös normigolfissa, josta suurin osa frisbeegolfin termistöstä tuleekin. Normigolfissa hole in one on hyvinkin arvostettu suoritus, sillä onhan sitä palloa aika vaikea saada ensimmäisellä siihen pieneen reikään.

Esimerkki holari kylmäkoskelta

Normigolfin takia jotkut kuvittelevat holarin olevan mahtava suoritus frisbeegolfissakin mutta sehän nyt ei pidä aivan paikkaansa. Itsellä on tällä hetkellä 7 hole in onea, joista kuusi on tullut siten, että olen niitä yrittänyt, kun taas yksi on sattunut vahingossa kimpoamaan puusta koriin. Frisbeegolfin hole in onessa on näet yksi huono puoli, sillä se on epäonnistunut heitto. Frisbeegolfissa korit ovat hiukan maantasoa korkeammalle, joten heitto täytyy sijoittaa siten, että se jää korin alapuolella tai hyvin lähelle jottei tarvitsisi putata pitkiä putteja. Eli periaatteessa holari yritys on aina pitkäksi mennyt heitto jollei se osu koriin, joten minkä takia niitä sitten yritetään saada.

Tässä niin sanottu tuuriholari

Olen monesti päätynyt siihen tulokseen, että vähiten kisakokemusta omaavat pelaajat yrittävät heittää aina kiekon suoraan koriin, vaikka taktikoitu heitto korin alle olisi paljon suotavampi yritys. Johtuuko tämä siitä, että tuloksella ei ole mitään väliä huvikseen viskelyssä, vai juuri toisin päin eli itse tulos on se tärkein ja hyvän tuloksen saavuttamiseksi on yritettävä hole in onea. Oli syy kumpi tahansa tulos pysyy yleensä huonompana, sillä vaikka holareita on helpompi heittää frisbeegolfissa kuin normaalissa golfissa eivät ne kuitenkaan mitään aivan helppoja nakkeja ole.

On myös hyvin outoa, että vaikka tiedostaa holarin olevan epäonnistunut heitto tulee sitä silti juhlittua ainakin rohkealla karjaisulla. Holarin heitosta vaan tulee sellainen jännä tunne, kuin olisi vähän aikaa paras, vaikka heittääkin aivan päin p*******. Johtuuko halu tehdä holareita sitten siitä, että haluaa edes hetken tuntea itsensä parhaaksi, ken tietää...

T.H

Luxusta!

Pitkästä aikaa pukkaa uutta tekstiä, toivottavasti tämä kohtuu suurehko kirjoitteluväli ei ole haitannut blogin seuraajia. Vastaisuudessa tulee tekstejä olemaan paljon enemmän mutta nyt on vähän talvi ja koulu pitänyt elämän kiireisenä, joten pyydän anteeksi ja yritän tehdä enemmän.

4.1.2014

Koulun koeviikon viimeinen koe ja eikun homma pakettiin ja viskomaan kiekkoa. Pitkästä aikaa tuli mahdollisuus ehtiä viikonpäivänä harjoittelemaan, joten käytin tilaisuuden heti hyödyksi ja lähdin treenaamaan halliin. Imatralla sijaitseva Aviasport areena on hieman jalkapallokenttää suurempi tekonurmellinen sisähalli suoraan Karhumäen frisbeegolf radan vieressä. Imatran kaupunki on anteliaasti tuonut meille korit sinne ja tilaakin riittää viskellä, joten miksipä ei välistä sisäharjoittelua. Jos totta puhutaan niin sisähalli harjoittelu ei oikein ajanut tällä kertaa asiaansa, sillä hallissa oli iteasiassa jopa kylmempää kuin ulkona.

Kassalle maksu parista tunnista ja kolmen hengen voimin kokeilemaan kuinka se kiekko lentää. Tällä kertaa mukana oli Esa Hasu, Toni Hasu ja minä itse, eli melko Hasu voittoisella porukalla mentiin. Haettiin korit hallin etuosasta ja vietiin ne kentälle, toinen puttikoriksi ja toinen lähestymis- ja draiviharjoittelu koriksi. Itse päätin aloittaa yrittämällä suoraan koriin noin 50 metrin päästä. Pientä hyssekulmaa ja haku vasemmalta ja korkealta kuulosti hyvältä suunnitelmalta. Pari hyvää yritystä ja muu olikin sitten jotain aivan muuta. Ei vain tuntunut siltä, että kiekot olisi lähtenyt lähellekään siten miten piti. Tässäpä hieman videota toisesta heittosatsista.

Kuten näkyy niin eipä se heitto mennyt yhtään sen paremmin kuin aikaisemminkaan, joten jatkoin vielä samaa harjoittelutapaa. Tässä videota eri kuvakulmasta korin päältä, heittäjinä vasemmalta oikealle järjestyksessä   Esa Hasu, minä ja Toni Hasu

No eihän se heitto vieläkään parantunut yhtään, joten päädyimme yrittämään kertaalleen pitkää draivia noin kaksinkertaisella matkalla. Pitkä draivi sujui hieman paremmin mutta fiilis ei vieläkään yltänyt sopivalle tasolle. Draivaan niin sanotulla yhdensormen foreheitolla, joten hieman yli sadan kiekon jälkeen käsi/sormi sanoi sopimuksensa irti, ei enää draivailua siltä päivältä :C. Lopputuloksena ainoastaan kaksi koriosumaa, joista kumpikin sattui videolle, muuten aika avutonta neppailua. Kun käsi ei enää jaksa draivia täytyy siirty puttiin. Käsi ei oikein jaksanut enää sitäkään, aika avutonta meininkiä jollei edes tällaista treeniä kestä. Pakko tyytyä kohtaloon ja lähteä. Voimat loppui kesken , mikään ei kehittynyt mihinkään ja lisäksi vielä joka paikka kipeänä, Eli hyvät normitreenit. ensikertaan!

T.H