Hole in one, holari tai miksi sitä ikinä haluaakaan kutsua tarkoittaa väylän pelaamista yhdellä heitolla. Hole in one termiä käytetään myös normigolfissa, josta suurin osa frisbeegolfin termistöstä tuleekin. Normigolfissa hole in one on hyvinkin arvostettu suoritus, sillä onhan sitä palloa aika vaikea saada ensimmäisellä siihen pieneen reikään.
Normigolfin takia jotkut kuvittelevat holarin olevan mahtava suoritus frisbeegolfissakin mutta sehän nyt ei pidä aivan paikkaansa. Itsellä on tällä hetkellä 7 hole in onea, joista kuusi on tullut siten, että olen niitä yrittänyt, kun taas yksi on sattunut vahingossa kimpoamaan puusta koriin. Frisbeegolfin hole in onessa on näet yksi huono puoli, sillä se on epäonnistunut heitto. Frisbeegolfissa korit ovat hiukan maantasoa korkeammalle, joten heitto täytyy sijoittaa siten, että se jää korin alapuolella tai hyvin lähelle jottei tarvitsisi putata pitkiä putteja. Eli periaatteessa holari yritys on aina pitkäksi mennyt heitto jollei se osu koriin, joten minkä takia niitä sitten yritetään saada.
Olen monesti päätynyt siihen tulokseen, että vähiten kisakokemusta omaavat pelaajat yrittävät heittää aina kiekon suoraan koriin, vaikka taktikoitu heitto korin alle olisi paljon suotavampi yritys. Johtuuko tämä siitä, että tuloksella ei ole mitään väliä huvikseen viskelyssä, vai juuri toisin päin eli itse tulos on se tärkein ja hyvän tuloksen saavuttamiseksi on yritettävä hole in onea. Oli syy kumpi tahansa tulos pysyy yleensä huonompana, sillä vaikka holareita on helpompi heittää frisbeegolfissa kuin normaalissa golfissa eivät ne kuitenkaan mitään aivan helppoja nakkeja ole.
On myös hyvin outoa, että vaikka tiedostaa holarin olevan epäonnistunut heitto tulee sitä silti juhlittua ainakin rohkealla karjaisulla. Holarin heitosta vaan tulee sellainen jännä tunne, kuin olisi vähän aikaa paras, vaikka heittääkin aivan päin p*******. Johtuuko halu tehdä holareita sitten siitä, että haluaa edes hetken tuntea itsensä parhaaksi, ken tietää...
T.H
Esimerkki holari kylmäkoskelta
Normigolfin takia jotkut kuvittelevat holarin olevan mahtava suoritus frisbeegolfissakin mutta sehän nyt ei pidä aivan paikkaansa. Itsellä on tällä hetkellä 7 hole in onea, joista kuusi on tullut siten, että olen niitä yrittänyt, kun taas yksi on sattunut vahingossa kimpoamaan puusta koriin. Frisbeegolfin hole in onessa on näet yksi huono puoli, sillä se on epäonnistunut heitto. Frisbeegolfissa korit ovat hiukan maantasoa korkeammalle, joten heitto täytyy sijoittaa siten, että se jää korin alapuolella tai hyvin lähelle jottei tarvitsisi putata pitkiä putteja. Eli periaatteessa holari yritys on aina pitkäksi mennyt heitto jollei se osu koriin, joten minkä takia niitä sitten yritetään saada.
Tässä niin sanottu tuuriholari
Olen monesti päätynyt siihen tulokseen, että vähiten kisakokemusta omaavat pelaajat yrittävät heittää aina kiekon suoraan koriin, vaikka taktikoitu heitto korin alle olisi paljon suotavampi yritys. Johtuuko tämä siitä, että tuloksella ei ole mitään väliä huvikseen viskelyssä, vai juuri toisin päin eli itse tulos on se tärkein ja hyvän tuloksen saavuttamiseksi on yritettävä hole in onea. Oli syy kumpi tahansa tulos pysyy yleensä huonompana, sillä vaikka holareita on helpompi heittää frisbeegolfissa kuin normaalissa golfissa eivät ne kuitenkaan mitään aivan helppoja nakkeja ole.
On myös hyvin outoa, että vaikka tiedostaa holarin olevan epäonnistunut heitto tulee sitä silti juhlittua ainakin rohkealla karjaisulla. Holarin heitosta vaan tulee sellainen jännä tunne, kuin olisi vähän aikaa paras, vaikka heittääkin aivan päin p*******. Johtuuko halu tehdä holareita sitten siitä, että haluaa edes hetken tuntea itsensä parhaaksi, ken tietää...
T.H
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti