keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Olisiko jo aika lopettaa...

24.11.13  sunnuntai

Taas oli aika lähteä rämpimään itselleen jonkunlaista tulosta frisbeegolfkisoista, tällä kertaa matkan määränpäänä simpeleen frisbeegolfrata. Tällä kertaa kohtalotovereiksi valikoitui Joonas ja Janne, joiden kanssa oli sovittu lähtöajaksi 9.30. Janne(kuskimme) saapui kuitenkin hieman ajoissa, joten matkaan päästiin jo 10 yli yhdeksän. Päivän sää näytti mahdollisesti pientä loskasadetta, ei kuitenkaan mitään suurempaa, tai no niin ainakin luulin...

Pikaset aamukahvit teboililla, jonka jälkeen radalle harjoittelemaan avauksia. Niin sanotusti märkää oli, kun vielä pieni lumisateentapainen yritti kastella bägitkin. Yhden kierroksen ehdimme hyvin kiertää ennen kisojen alkua ja vielä parit avausheitot kolmosväylällekin. Harjoituskierroksen jälkeen olo oli hieman skeptinen, sillä sade pilasi pidon sekä heittoalustoilla, että kiekoissa.
Vähän oli lumiset heittoalustat!

Parin euron kisamaksun jälkeen alkoi poolien jako. Sain pooliini kolme täysin ennalta tuntematonta henkilöä, joista kukaan ei tainnut tuntea edes minua. Sehän tässä lajissa on hienointa, että saa tavata uusia heittäjiä ja persoonia harrastuksensa parissa, mikäs sen mukavampaa. Poolin ikäjakaumakin oli aika tasainen, löytyi junnu, minä, keski-ikää lähestyvä ja seniori. Kättelyt ja tutustumiset ennen kierroksen alkua, jonka jälkeen aloitimme kierroksen. Aloitus väylänämme tällä kertaa oleva nelonen huomautti taas ettei se niin helppo väylä olekaan, joten jäi birdie hakematta. Kierros jatkui toisella par tuloksella, jonka jälkeen heittotaito tuntui kadonneen kokonaan. Parit bogiet ja heittotaito ihme kyllä palautui. Kakkosväylä kuitenkin korjasi asian, sillä tuloksena mahtipontinen triplabogie. Ensimmäisen kierroksen viimoinen väylä kolme antoi par tuloksen, joten loppujen lopuksi ensimmäinen kierros +6. Toisella kierroksella aloitus taas väylältä neljä, tällä kertaa kiekko heittikin itsensä aivan odottamatta yli ja liiteli nätisti ob:lle. Perhanan simpele taitaa rikkoa fysiikan laitkin! Yksi bogie ei kuitenkaan haitannut menoa, sillä heittotaitoni tuntui saaneen jostain lisäpuhtia jolla jaksaa loppukierros. Loppukierros menikin kohtuu tasaisesti, joten lopputulokseksi toiselta kierrokselta +1, ei mikään kovin hyvä muttei kovin huonokaan. Kokonaistulos jäi +7:n paikkeille. Kisat olivat kuitenkin vasta puolessa välissä, joten aikaa oli kiriä vielä parikisan voittoon.
joskus käy näinkin...

Sää alkoi kirkastua
vielä vähän kuin kirkastuisi

kyllä sitä tällaisella säällä kelpaa pelata

Parikisa alkoi hieman eri tapaan kuin aikaisemmin, sillä parit jaettiin tulosten mukaan. Yksilökisojen huonoin sai parikseen parhaimman. Tämä metodi oli itselleni täysin uusi, mutta kuten aikaisemmin mainitsin uusien ihmisten tapaaminen radalla on aina mukavaa, ja kyllähän se vaihtelukin virkistää. Jonkun huono onnisen kohtalona oli kuitenkin joutua parikseni, ja tämä huono onninen oli Poutanen. Uusi kisaparini otti uutisen kuitenkin ihan hyvin ja oli valmiina voittamaan. Aloitusväyläksi arvottiin kuutonen. Kuutosväylä näytti heti alkuun ettei sekään ole mikään helppo, joten tuloksena taas 3. Aivan yllättäen jo välissä hiipunut pienoinen lumisade yltyikin lähes lumimyrskyksi. Heittäminen vaikeni huomattavasti, sillä kiekon lähdettyä käsistä se hävisi sakeaan lumipyryyn. Tarkoituksenamme oli kuitenkin voittaa, joten keskittyminen ei saanut herpaantua pienen lumimyräkän takia. Alku lähti tasaisesti liikkeelle, tuloksena kaksi birdietä heti ensimmäiselle kierrokselle, jonka yhteistulos oli lopulta -2. Toisen kierroksen alussa lumisade näytti hieman tyyntyvän, mutta vaikeutti silti heittämistä huomattavasti. Kiekot lipsuivat avausheitoissa oikein kunnolla, joka taas vaikeutti hyvän tuloksen tekemistä. Onnekseni parini oli hyvä heittämään ja onnistui korjaamaan monta aivan katastrofaalista avausta. Kierroksen edetessä väylälle yksi alkoikin sitten putti uppoamaan, tuntui kuin kaikki olisi mennyt sisään ilman ongelmia. Väylällä kolme tulikin sitten aivan mahtava putti, yksi kauden pisimpiä putteja, varmasti ainakin yli 18 metriä. Hyvien puttien ansiosta meille tuli mahdollisuus ottaa kiinni poolimme toista paria, jossa toisena osapuolena oli sattumoisin Joonas. Vielä viimoisella väylällä taistelimme kovasti vastaan ja laitoimme pitkän birdie putin sisään. Hävisimme kuitenkin lopputuloksessa yhdellä heitolla vastustajallemme. Karvas pettymyksen maku suussa ei haitannut, sillä putti oli alkanut toimimaan hyvin, ellei jopa täydellisesti. Tarkemmin ajatellen se -5 tuloskin oli ihan kohtuullisen hyvä. Kisan vei lopulta Joonas ja hänen parinsa tuloksella -6, kisa jouduttiin kuitenkin ratkaisemaan ctp kisalla, jossa vastakkain oli Joonas ja hänen parinsa ja Janne ja hänen parinsa.
Mistä helekutista ne pilvet ilmesty!

puolisen tuntia myöhemmin

Ei se kuitenkaan kiekon lentotapoja muuttanut 

Kokemuksena tämä kisa oli taas aivan uudenlainen, uudet parikisasysteemit ja raju lumisade tekivät heittämisestä mielenkiintoista, mutta samalla vaikeaa. Haaste kuitenkin otettiin vastaan ja kunnialla siitä selvittiin. Kuitenkin yksi pieni taka-ajatus päässä: pitäisiköhän tämä kausi jo pikkuhiljaa lopetella? Mitä mieltä lukijat ovat, onko teille jo kausi lopuillaan?

T.H

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti