maanantai 18. marraskuuta 2013

Vaarallista touhua...

Olen aina pitänyt frisbeegolfia turvallisena lajina, vaikka välillä kiekko vähän karkaileekin. Eilen päädyin kuitenkin siihen tulokseen ettei se aina olekaan yhtä turvallista kuin luulisi. Tuulen puuskien yltäessä 13m/s alkoi radalla olo tuntua jo aika hermostuttavalta. Niin sanottu "Eino myrsky" ravisteli radan puustoa oikein kunnolla ja välillä pelkäsi, että milloin se puu rytisee päälle.

Edellisessä blogikirjoituksessa mainitsin meneväni kiekkokirppikseen ja kisoihin karhumäelle, joten olihan sitä sitten mentävä katsomaan jos vaikka pärjäisi näissä kisoissa ja saisi samalla parit kiekotkin myytyä. Sääennuste lupasi oikein hyvältä näyttävää säätä, ainoana ongelmana 11 metriä sekunnissa puhaltava tuuli! En kuitenkaan tuulta pelännyt vaan hilasin itseni paikalle tekemään kauppoja. Karhumäelle päästyäni huomasin muiden välittävän tuulesta hieman enemmän ja odotettu yleisöryntäys jäi parin henkilön kiekonvaihto tapahtumaksi. En kuitenkaan lannistunut ja sain jopa vaihdettua ja ostettua uusia kiekkoja itselleni. Ylpeänä uudesta roguesta ja strikerista lähdin koettamaan kisaonneani myrskyisään säähän.
putteri testissä

Poolien jaon aikana arpaonni suosi aloituspaikakseni väylän 17. Poolin kanssa pienet keskustelut tuulen haitoista heittämisessä ja sitten matkaan. Alku tuntui lähtevän ihan kohtuullisen hyvin, sain kolmelle ensimmäiselle väylälle par tuloksen, vaikka tuuli uhkasikin heittää kiekot ihan minne sattuu. Päästyämme väylälle 2 alkoi tuuli yltyä entisestään. Väylän avaus metsään ja sitä kautta korin alle ja sisään, olin tulokseen tyytyväinen. Samalla hetkellä rytisi kun suuri mänty kaatui juuri siihen kohtaan, jossa aikaisemmin olin! Pienet kauhun ajatukset siitä jos se olisikin tullut suoraan päälle, ajatus puistatti. Päätin kuitenkin olla hihkumatta liikaa mutta pakkohan sitä luonnon mahtia oli vähän ylistettävä: "voihan helekutti kun tuli nopeesti alas!" oli poolin kommentti vaaralliseen tilanteeseen. Seuraavat neljä väylää menivätkin sitten puihin tähyillessä. Eipä siinä oikein enää voinut peliinkään keskittyä. Sitten päästiinkin taas avonaiselle väylälle, jossa uskalsi jo heittääkin. Tuuli heittelehti väylän vieressä olevan hallin takia ihan mihin sattui ja teki hyvän avauksen saamisesta vaikeaa. Kahden heiton jälkeen löysin itseni taas metsästä ja mietin miten sitä nyt tästä korille heittäisi. Päädyin korkeaan kämmenpommiin ja tulos oli täydellinen, kiekko makasi koria vasten ja muiden hymy hyytyi. Loppukierros olikin taas rutiinia eli plussaa ja par tulosta peräjälkeen. Vielä toinen kierros jäljellä, onneksi se oli vain puolikas, eli niin sanottu "vanha puoli" radasta.
Eikä ollut edes lähellä koria
oli kiva pelata



Toinen kierros alkoi aivan mahtavasti, ensimmäinen heitto lähes korin juureen. Ongelmana oli kuitenkin puu, joka oli kaatunut toista puuta vasten. Tämä kyseinen puu makasi siis kyljellään korin yläpuolella ja kiekkoni suoraan puun alapuolella, Pienen rohkaisu henkäyksen jälkeen nopea juoksu kiekolle ja vielä nopeampi putti koria kohden. Yllätyksekseni kiekko kilahti keskelle koria ja jäi sisään. Ilmiömäisen vaarallinen birdie toi hymyn suulle ja pelasti päivän totaalisen surkealta tulokselta. kolmen ensimmäisen väylän jälkeen lyöttäydyimme isäni poolin kanssa yhteen, eivät olleet tulleet edes kisaamaan, "kohan vain heittelemään". Mikäs siinä kun sääolotkin olivat oikein sopivat mukavaan viskelytuokioon. Kierros eteni normaaliin malliin pirkko, bogie, bogie, bogie, par. Väylällä 15 alkoi taas tuuli yltyä hirmuisiksi puuskiksi, jota petäjäkin säikähti viereisellä väylällä ja kaatui 16 väylän korin viereen. Kisan viimoinen väylä ja mahdollisuus varmaan hyvään avaukseen, jos ei nyt kuitenkaan. Heitin kiekon pystyssä niin kovaa kuin käsistä lähti suoraan väylän oikealle puolelle, jossa kiekko nousi pystyyn ja rollasi mukavasti vähän yli kymmeneen metriin korista. Putti kertaallen huti ja uusi yritys, tuloksena par viimeiselle väylälle.

Kokonaistulos +8 ei ollut mikään järjettömän hyvä, ei oikeastaan edes kohtuullinen, mutta ottaen huomioon tuuliolosuhteet pystyin tyytymään tulokseen menettelevänä. Oli mukava heittää hieman erilaisessa säässä kuin oli totuttu, joten uskon tämänkin kokemuksen auttavan tulevaisuudessa. Oppina ainakin jäi päähän, ettei tuulisella säällä kannata putata varmistelevasti, täysiä vain koriin päin!

T.H

1 kommentti:

  1. hyvä kieli oppi ja myöskin isot alku kirjamet hallussa. jat ka samaa ra taa.:))))))))) piristi kyllä tyämiehen maanan tai aamua:)))) kjeh kjeh reps kops;))))

    VastaaPoista